Miksi rakensimme wamon uudelleen tekoälyn, agenttien ja tulevaa varten suunnitellun arkkitehtuurin ympärille
Oli aika, jolloin finanssialustan rakentaminen tarkoitti vastaamista yhteen kysymykseen: skaalautuuko se? Nykyään se ei enää riitä. Parempi kysymys on, kykeneekö se oppimaan.
Me wamolla emme usko, että finanssiteknologian tulevaisuus on jälleen yksi mobiilipankkisovellus, jonka nurkkaan on niitattu chatbot. Uskomme, että yritysten talous on muuttumassa joksikin perustavasti toisenlaiseksi. Siitä on tulossa ohjelmisto, joka ymmärtää kontekstin, tekee aloitteita ja työskentelee käyttäjänsä rinnalla. Siksi emme ole viime vuosina vain julkaisseet uusia ominaisuuksia. Olemme rakentaneet perustukset uudelleen.
Jokaisesta hyvästä tuotteesta tulee ennen pitkää käyttöjärjestelmä
Kun wamoa katsoo ulkoapäin, näkyvissä ovat yritystilit, kortit, maksut, kulunhallinta ja rahoitus. Se on vain pintaa. Alla on moderni alusta, joka koostuu itsenäisistä palveluista, reaaliaikaisista tapahtumista ja rajapinnoista, joiden ansiosta jokainen toiminnallisuus voi kehittyä hidastamatta muuta järjestelmää.
Paras tuntemani vertauskuva on kaupunkisuunnittelu. Kaupungin voi rakentaa katu kerrallaan ja antaa jokaisen korttelin keksiä omat kaistanleveytensä ja sähköverkkonsa – ja lopputuloksena on pysyvä ruuhka ja ikuinen katutyömaa. Tai infrastruktuurin voi rakentaa ensin: katuverkon, vesijohdot, liikenteen pääväylät. Uudet kaupunginosat kytkeytyvät niihin ja kukoistavat. Useimmat finanssialan alustat ovat ensimmäistä tyyppiä: vuosikymmenten aikana yhteen kursittuja vanhoja moduuleja, joissa yhden kadun muuttaminen sulkee kolme muuta. Me rakensimme tietoisesti toisenlaisen. Talouden tuotteiden ei pitäisi tuntua erillisiltä rakennuksilta, joita yhdistävät kävelysillat. Niiden pitäisi toimia kuin yksi elävä kaupunki.
Tämä arkkitehtuurinen ajattelu antaa meille nopeutta ja kestävyyttä. Vielä tärkeämpää on, että se antaa meille mahdollisuuden rakentaa tekoälyn tuotteen jokaiseen kerrokseen sen sijaan, että liimaisimme sen päälle jälkikäteen. Tekoäly ei saisi olla yksi ominaisuus muiden joukossa. Sen pitäisi olla osa itse käyttöjärjestelmää.
Tekoäly ei ole osasto. Se on osa arkkitehtuuria.
Monet yritykset kysyvät nyt: ”Mihin voisimme käyttää tekoälyä?” – ja ripottelevat sitä olemassa oleviin työnkulkuihin kuin maustetta valmiin annoksen päälle. Me lähdemme liikkeelle toisin. Kysymme, mitkä päätökset ohjelmiston pitäisi tehdä asiakkaan puolesta. Tämä yksi kysymys muuttaa sen, miten tuotteet suunnitellaan, miten rajapinnat keskustelevat, miten data liikkuu ja lopulta sen, miten asiakkaat kokevat oman rahansa.
Ajattele taskulampun ja sähkön eroa. Taskulamppu on hyödyllinen: suuntaat sen yhteen pimeään nurkkaan ja näet, mitä siellä on. Sähkö on mullistava: se kulkee seinien sisällä, ja yhtäkkiä koko talo voi valaistua, lämmetä ja ajatella. Työnkulkuun lisätty tekoäly on taskulamppu. Arkkitehtuurissa oleva tekoäly on sähköä. Jokainen tuote pystyy oppimaan, sopeutumaan ja auttamaan – ei satunnaisesti vaan jatkuvasti.
Automaatiosta aloitteellisuuteen
Vuosien ajan ohjelmistot auttoivat ihmisiä suorittamaan tehtäviä. Seuraava ohjelmistosukupolvi suorittaa monet niistä itse. Se on siirtymä automaatiosta aloitteellisuuteen. Agentti ei vain vastaa kysymyksiin: se ymmärtää tavoitteita, päättelee niiden pohjalta, toimii ja tekee yhteistyötä muiden järjestelmien kanssa. Automaatio on astianpesukone: se tekee yhden työn, kun sen täyttää ja painaa käynnistysnappia. Aloitteellisuus on kollega – joku, joka näkee mitä pitää tehdä, ja tekee sen.
Kuvittele talousjohtaja, joka saapuu töihin maanantaiaamuna. Vanhassa maailmassa alkaa rituaali: kuusi koontinäyttöä, kolme vietyä taulukkotiedostoa, tilitapahtumien selaaminen. Siinä maailmassa, jota me rakennamme, tekoälyagentti on jo käynyt kassavirran läpi viikonlopun aikana, huomauttanut poikkeavasta ohjelmistotilauksesta, jonka hinta kaksinkertaistui, kohdistanut perjantain saapuneet maksut, nostanut esiin kaksi asiakasta, jotka tilastollisesti maksavat tässä kuussa myöhässä, ja valmistellut rahoitusvaihtoehdon siltä varalta, että kassaan syntyy aukko. Kaikki tämä ennen ensimmäistä kahvia. Ei kehotteita, ei etsimistä. Pelkkiä tuloksia. Tästä agenttipohjainen talous alkaa.
Luottamus ennen älyä
Talouden tekoälyyn liittyy vastuita, joita ei ole muualla. Väärä musiikkisuositus kustantaa kolme minuuttia huonoa kappaletta. Väärä talouteen liittyvä suositus voi viedä joltakulta palkanmaksun. Siksi luottamus ei ole jotain, jonka lisäämme jälkikäteen. Se on suunniteltu sisään ensimmäisestä päivästä. Jokainen suositus on selitettävissä, jokainen toimenpide läpinäkyvä, ja ratti pysyy aina asiakkaan käsissä. Tavoite ei ole rahan itsenäinen hoitaminen. Tavoite on älykäs yhteistyö – perämies, ei autopilotti.
Miksi arkkitehtuuri on tärkeämpää kuin koskaan
Minulta kysytään usein, korvaako tekoäly ohjelmistokehityksen. Uskon päinvastoin: tekoäly nostaa hyvän insinöörityön panoksia. Suuret kielimallit ovat muuttumassa hyödykkeeksi, kuin moottoreiksi, jotka voi ostaa valmiina. Mutta moottori ei ole auto. Kilpailuetu syntyy kaikesta mallin ympärillä: infrastruktuurista, orkestroinnista, tietoturvasta ja hallintamalleista, datan laadusta, suorituksen luotettavuudesta. Ne ovat runko, jarrut ja ohjaus – ja siinä kehitystiimit erottuvat toisistaan. Arkkitehtuuriin investoiminen tänään on investointi huomisen tuoteinnovaatioihin.
Insinöörityötä seuraavalle vuosikymmenelle
Teknologia liikkuu aalloissa. Internet muutti jakelun. Pilvi muutti infrastruktuurin. Mobiili muutti saavutettavuuden. Tekoäly muuttaa vuorovaikutuksen – sen, miten ihmiset ja ohjelmistot ylipäätään tekevät työtä yhdessä. Seuraavan vuosikymmenen johtavilla yrityksillä ei ole vain parempia malleja; niillä on alustoja, jotka on suunniteltu älykkyyttä varten ensimmäisestä koodirivistä alkaen.
Juuri sitä me wamolla rakennamme. Emme tekoälyllä tehostettua talousohjelmaa vaan finanssialustan, jossa älykkyys on osa perustusta. Sillä tulevaisuus ei ole yksi ruutu lisää. Se on ohjelmisto, joka työskentelee rinnallasi. Ja lopulta työskentelee puolestasi.
